sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Cordwainer Smith: Planeetta nimeltä Shajol

Cordwainer Smith: Planeetta nimeltä Shajol
(The Best of Cordwainer Smith, 1975)
Suomentanut Matti Rosvall
WSOY, 1985, 277 sivua, ISBN 951-0-12910-0

Tammikuun lukuhaasteenani oli tutustua Tähtivaeltaja-palkinnon voittajiin alusta alkaen. Ensimmäiseksi kirjaksi valikoitui siten vuonna 1986 palkinnon voittanut novellikokoelma Planeetta nimeltä Shajol, joka sisältää seitsemän novellia vuosilta 1958-1964. Kirjan etukansilipareesta selviää, että kokoelman kirjoittanut Cordwainer Smith onkin salanimi ja että kirjailijan oikea henkilöllisyys (Paul Myron Anthony Linebarger) paljastui vasta tämän kuoleman (1966) jälkeen. Eli näin salaperäisissä tunnelmissa alkoi tähän kirjaan tutustuminen...

Kaikki kokoelman novellit sijoittuivat samaan maailmaan ja niissä oli hauskasti myös viittauksia toisiinsa. Tarinoissa oli paljon mielenkiintoisia ja mielikuvituksellisia oivalluksia, jotka ihastuttivat minua. (Esim. avaruusaluksen kapteeni ohjasi alusta vain "omien aivojensa sykäyksillä". Tai että avaruusmatkalle voi ottaa mukaan seurakseen "holokuutioina" ketä tahansa perheenjäseniä, ystäviä tai palveluskuntaa.) Monissa novelleissa toistui samoja teemoja esim. avaruusmatkailu ja telepatia, josta hauskimpana esimerkkinä "mutanttiminkit", jotka toimivat telepaattisena planeetan puolustusjärjestelmänä :D.

Pientä feminismin poikastakin (tai ainakin edistyksellistä ajattelua) olin novelleista löytävinäni, sillä muutamissa niistä esiintyy merkittävän vahvoja naishahmoja. (Varsinkin ottaen huomioon, että novellit on kuitenkin kirjoitettu 50-60-luvuilla, jolloin samaan aikaan vanhassa Star Trekissä naiset vielä kekkuloivat minihameissa ja jolloin naisihmisten tärkein tehtävä oli näyttää hyvältä. Paitsi communications officer Uhura, jolla oli jopa joku tehtäväkin...) Smithin kokoelmasta sen sijaan löytyy esim. naisia avaruuslaivojen kapteeneina ja vallankumouksen johtohahmoina.

Muita teemoja olivat mm. minuuden etsiminen, ihmisyyden rajat ja määritelmä, vallankumous ja kuolema. Kokoelman pisin novelli, Naurutalon kuollut rouva, käsitteli alaihmisten (ihmiseksi muutettuja eläimiä) ja robottien kapinaa tavallisia ihmisiä ja valtiaita vastaan. Totesin myös, että kirjailija toisi olla jossain määrin romantikko, kun seitsemästä tarinasta viidessä oli jonkinlainen romanssikuvio meneillään! Tosin romanssit eivät olleet mitään siirappisia ja usein aika sivuosassa.

Smithin kokoelma oli mielenkiintoinen ja koukuttava kokonaisuus, paikoin myös aika haikeamielinen ja synkkä. Smithin teksti oli nautittavaa lukea ja sisälsi rikasta sanastoa. Kuvailu oli välillä myös aika herkullista, esim. tämä kohta (s. 42): "Ditan silmissä Dolores oli pelottavampi kuin mutapaakkuinen matelija joka heristää ruhjottua, iljettävää päätään silmittömän nälän ja sokean raivon sumentamin silmin." 

Kokoelma oli aika tasavahva ja näistä seitsemästä tarinasta tykkäsin viidestä. Suosikkejani olivat Neito joka purjehti Sielua, Kuinka aivot poltettiin, Matami Hittonin kisumisut ja Planeetta nimeltä Shajol.

Tähdet: ***1/2

Kokoelman novellit:
  • Neito joka purjehti Sielua (The Lady Who Sailed The Soul, 1960)
  • Kuinka aivot poltettiin (The Burning of the Brain, 1958)
  • Komentaja Suzdalin rikos ja riemuvoitto (The Crime and the Glory of Commander Suzdal, 1964)
  • Naurutalon kuollut rouva (The Dead Lady of Clown Town, 1964)
  • Matami Hittonin Kisumisut (Mother Hitton's Littul Kittons, 1961)
  • Balladi C'mellistä (The Ballad of Lost C'mell, 1962)
  • Planeetta nimeltä Shajol (A Planet Named Shayol, 1961)

Ei kommentteja: